Thursday, March 9, 2017

Living without a smartphone experiment

Muutama päivä sitten nähdessäni Nokian julkaisevan uuden 3310:n mieleeni pälkähti ajatus - minkälaista olisi palata takaisin lapsuuteni aikaan kun älypuhelimia ei edes ollut olemassa? Alkuun se oli vain leikkimielinen ajatus mieleni perällä kunnes vierailin ystäväni luona ja huomasin vanhan Nokia 225:n makaamassa keittiön tasolla. Katsoessani puhelinta aloin ajatella tosissani itseni haastamista ja kysyin ystävältäni jos voisin lainata sitä. Ystävälläni ei oikein ollut mahdollisuutta kieltäytyä sillä hän lainaa tablettiani kunnes hänen puhelimensa tulee korjauksesta haha. Olisin saanut luvan kuitenkin jokatapauksessa sillä ystävyyssuhteemme on hyvin symbioottinen ja puhelin ei ollut käytössä tällä hetkellä, ystäväni omistaa sen lähinnä varmuuden vuoksi jos jotakin sattuisi hänen normaalille puhelimelleen.

A few days ago when I saw Nokia launching the new 3310 a thought crossed my mind - what would it be like to go back to my childhood when smartphones didn't even exist? First it was just a playful thought in my head but when I went to visit my friend and saw this old Nokia 225 laying on a kitchen counter I started to think about challenging myself. I asked her if I could borrow it and she didn't really have an option to say no since she is borrowing my tablet until her phone gets fixed haha. Anyway she would've given it to me anyway because our friendship is very symbiotic and she's not using it, she's just having it for just in case if something happens to her normal phone.





My OnePlus One compared to neon yellow Nokia 225

Mutta miksi haluan tehdä tämän? Yleisestiottaen olen kokeilunhaluinen ja itseni haastamista rakastava persoona (olen porukasta se joka huutaa kaikkeen "CHALLENGE ACCEPTED", etenkin parin kaljan jälkeen). Ajattelin myös että olisi hyvä tajuta kuinka itsestäänselvyytenä pidämme sosiaalista mediaa ja älypuhelimiamme ja kuinka koukuttuneita niihin olemmekaan. Tietenkään kokeeni ei tule olemaan sama asia kuin vuodessa 2004 eläminen jolloin sain ensimmäisen puhelimeni, koska kaikki muut olettavat minun olevan tavoitettavissa Facebookista ja WhatsApista yms.

But why am I doing this? I'm a person who likes to challenge myself  (especially after some beers you can hear me shouting "CHALLENGE ACCEPTED" to almost everything) and try out different things. I just thought that since nowadays we're all so addicted to our smartphones and social media that it would be good to realize how we take this all for granted. Of course it's not going to be the same as living back in the year 2004 when I got my first phone because everyone else is assuming that I'm reachable from Facebook and WhatsApp etc.




En ole hylkäämässä kokonaan rakasta OnePlus Oneani, mutta asetin säännöksi että saan käyttää sitä kotona ja töissä, paikoissa joissa minulla olisi mahdollisuus käyttää tietokonetta. Luultavasti tulen aluksi kantamaan sitä myös laukussani tunteaksi oloni turvallisemmaksi (vaikka se onkin erittäin hyödytön ilman sim-korttia ja internetyhteyttä), mutta kunhan totun tähän alan jättämään sen kotiin.

I'm not totally abandoning my lovely OnePlus One, I set the rules that I'm allowed to use it at places like home and work where I would have an access to a computer. In the beginning I guess I'm going to be carrying it around in my bag just to feel safer (even though it doesn't have a sim now, which means it's pretty useless without internet connection) but as soon as I get used to this I'll start leaving it at home.





Pakko myöntää että sisäinen hipsterini hyppii riemusta tämän haasteen takia. Mietin myös minkälaisia reaktioita tulen kohtaamaan, ajattelevatko ihmiset että olen arvostettava ihminen joka ei myy sieluaan sosiaaliselle medialle ja kaikille älypuhelinten tuomille mukavuuksille, vaiko ärsyttävä ah-niin-uniikki-lumihiutale joka kieltäytyy vaihtamasta uudempaan puhelimeen vain siksi että haluaa olla erilainen, aiheuttaen olevansa se kaveri jolle täytyy aina erikseen lähettää tekstiviesti koska hän puuttuu kaikista ryhmächateista.

Veikkaan jälkimmäistä, jokatapauksessa tästä tulee varmasti hauskaa vaikka ystäväni saattavatkin hieman turhautua ja ärsyyntyä. :-)

I must admit that my inner hipster is jumping from joy because of this challenge. I'm also thinking that what kind of reactions I'm going to face from people, are they going to think that I'm a respectable person who is not selling her soul to social media and all the comforts of using a smartphone, or as an annoying oh-so-unique-snowflake who is refusing to switch to a newer phone just because she wants to be different, causing to be the only friend who has to be separately texted because she's missing from all the group chats.

I'm guessing the last one, but anyway this is going to be fun even if my friends are going to get a bit frustrated and pissed off. :-)




10 comments :

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus! :)
    http://nataliealexandras.blogspot.fi/

    ReplyDelete
  2. Onnea koitokseen! Ittelle tekis taatusti vaikeeta, niin kamalalta kuin se kuulostaakin myöntää :D.

    http://tarunmaailmassa.blogspot.com/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos, kyllä kieltämättä vähän tiukkaa tekee välillä. :D

      Delete
  3. Tosi kiva idea, ja vieläpä pirteän värisen puhelimen kanssa!
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla, mäkin tykkään tosta väristä!

      Delete
  4. Oon miettinyt tähän ryhtymistä myös. Jotenkin ajatus vanhasta luurista KESTÄVÄLLÄ AKULLA tuntuu tosi vapauttavalta. Vaikka eihän kukaan älyluuriakaan pakota näpräämään.

    Saa nähdä, tulenko tuota toteuttamaan. Tälläkin hetkellä luen blogiasi puhelimella 😉

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kannattaa ainakin kokeilla, oppii taas arvostamaan älypuhelimen tuomia mukavuuksia! Ja joo toi akunkesto on ehdottomasti yksi parhaimpia puolia tässä, ei tarvi kannella laturia mukana esim kun lähtee bilettämään ja on vaan pieni baarilaukku mukana. Totta, mutta helposti sitä tulee näprättyä jos mahdollisuus on :D

      Delete
  5. Tää on kyllä tosi hyvä idea! Puhelin on nykyään käden jatke monille - täällä yksi ilmottautuu. Voisi itsekin kokeilla tällaista tai tämän tyyppistä joskus. Puhelimesta on tullut liian tärkeä ja kun oikein kunnolla ajattelee niin eihän sen pois meno oikeasti koko maailmaa kaataisi. Ehkä hetkeksi, muttei ainiaaksi. Se some taitaa muutenkin olla enemmän tärkeä kuin itse tuo kapula.

    http://paula-beautyqueen.blogspot.fi/

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, myös mulle. :D Jopa tätä Nokiaa tulee tsekattua vähän väliä vaikka tiedän ettei sillä mitään voi tehdä/mulle ei ole viestiä. Ei kaataisikaan, mulla oli hassusti parina vuotena peräkkäin kesäloman alussa puhelin hukassa (kotona ja äänettömällä ja akku vähissä) pari viikkoa ja kyllä siinä oppi selviimään ilman. Ainoa ongelma oli tosiaan vaan se kun kaikilla muilla oli puhelimet ja kukaan ei ollut tottunut siihen että pitää sopia kaikki tosi paljon etukäteen ja tarkkaan et missä nähdään ja monelta. Ja niimpä, suurinta osaa someista voi kuitenkin käyttää myös koneella.

      Delete

Mini Rage Face Vendetta Smiley